Kilpatalli

Kilpatallissa on erikseen ori- ja tammasiipi, joissa kummassakin on viisitoista karsinaa; talliin mahtuu siis yhteensä kolmekymmentä kilpahevosta. Tallissa majailevat niin aktiivisesti kisaavat hevosemme kuin vasta kisauransa alussa olevat nuoret ja koulutettavat yksilötkin. Kilpatallissa on myös henkilökunnan tiloja sekä tallin työntekijöitä että ratsastajia varten.

Kilpatallilla on kookas valaistu ja lämmitetty maneesi, joka soveltuu sekä esteille että kouluratsastukseen ja on jaettavissa kahteen osaan. Lisäksi käytössä on neljä hiekkapohjaista valaistua kenttää, joista kaksi on kooltaan pienempiä. Lähiympäristössä on myös ratsastukseen soveltuvia maastopolkuja, joilla niin hevosten kuin ratsastajienkin on mahdollista päästä tuulettamaan päätään rennoissa tunnelmissa. Ratsastusmaastot eivät ole kovin monipuolisia, mutta peltojen ja laitumien vierellä ja joen rannassa kulkevat reitit tuovat silti arkeen mukavaa vaihtelua. Lisäksi kilpatallilla on käytettävissä kävelytyskone.

Zilverkroon Arena

Lyhyen ajomatkan päässä varsinaiselta tallialueelta sijaitsee Zilverkroon Arena, jonka hulppeat tilat mahdollistavat isonkin mittakaavan kilpailuiden järjestämisen ja joka toimii Zilverkroonin järjestämien kisojen tapahtumapaikkana. Tilavaa katettua areenaa reunustavat katsomot, ja hallissa on erillinen verryttelyalue ratsukoille. Ulkoa löytyy kookas hiekkakenttä katsomoineen sekä vierastalli kilpailijoiden hevosia varten. Monipäiväisten kilpailuiden aikana ratsastajille ja heidän tiimeilleen järjestyy majoitus läheisellä hotellilla.

Siittola

Siittolan tallirakennuksessa on karsinapaikat kuudelle orille ja viidelletoista tammalle. Jalostushevosemme viettävät suuren osan ajastaan ulkona tarhoissa, ja niitä myös liikutetaan säännöllisesti, vaikka kisauran aikainen tavoitteellinen treenaaminen onkin jo jäänyt taakse. Nuoret hevoset siirtyvät vieroituksen jälkeen asumaan pihatoihin, orit ja tammat omiinsa. Nuoria hevosia käsitellään ja opetetaan päivittäin ikäkauteen soveltuvalla tavalla. Tavalliset arkiset hoitotoimenpiteet, maastakäsittely, kuljetusautoon meno ja suurtallin hyörinä tulevat niille tutuiksi. Ratsukoulutus aloitetaan vähitellen kasvattien täytettyä kolme vuotta, jolloin nuoret hevoset siirtyvät pihatosta kisatalliin. Osa nuorista tammoista saa ensimmäisen varsansa ennen kisauransa alkua, jos suunnitelmissa on myöhemmin käyttää tammaa jalostukseen; tammojen hedelmällisyys näet laskee 12 ikävuoden jälkeen, jos ne eivät ole siihen mennessä vielä varsoneet.

Henkilöt

Omistajaperhe

Anneliese de Windt s. 1965

Stal Zilverkroonin perustaja ja entinen kansainvälisen tason esteratsastaja, jonka menestyksekäs ura katkesi traagisesti auto-onnettomuuden seurauksena marraskuussa vuonna 1995. Anneliesen aviomies menehtyi onnettomuudessa ja Anneliese loukkaantui niin pahoin, ettei ollut varmaa, että hän enää koskaan kävelisi. Niin kuitenkin kävi. Kenties matkassa oli rutkasti silkkaa onnea, kenties on kiittäminen Anneliesen periksiantamatonta luonnetta. Takaisin ratsaille hän ei kuitenkaan enää koskaan voinut palata.

Ratsastuksesta luopuminen oli Annelieselle katkera paikka, eikä hän edelleenkään halua puhua tapahtuneesta mitään. Hän kuitenkin suuntasi pian huomionsa uusille urille. Kisaurastaan hän joutui luopumaan, mutta hevosista ei koskaan, ja niinpä hän perusti Zilverkroonin ja ryhtyi kasvattamaan urheiluhevosia. Divinasta, hollanninpuoliveritammasta, jonka kanssa Anneliesen oli ollut tarkoitus valloittaa koko maailma tai vähintäänkin estekentät, tuli yksi Zilverkroonin kantatammoista. Anneliese toimi pitkään estevalmentajana ja toisinaan hän valmentaa edelleen, minkä lisäksi hän tuomaroi estekisoja.

Anneliese tunnetaan tiukkana ja vaativana valmentajana, joka vaatii valmennettaviltaan paljon, mutta hallitsee hommansa rautiasella ammattitaidolla. Hän ei ole koskaan antanut menneisyyden vastoinkäymisten pysäyttää itseään, mutta ennen onnettomuutta Anneliesestä otetuista valokuvista katsovat vuosikymmenten takaa paljon hymyileväisemmät kasvot.

Nina de Windt s. 1995

Nina on seurannut äitinsä jalanjäljissä ja valmennuksessa esteratsastuksen huipulle.

Martijn de Windt s. 1990

Martijn suuntautui jo varhain esteratsastuksen sijasta kouluratsastukseen, ehkä osittain siksi, että mies on aivan yhtä kilpailuhenkinen kuin pikkusiskonsa, mutta kenties myös tätä nokkelampi tajutessaan, että eri lajeissa kumpikin pääsee kilpailemaan tosissaan, muttei toisiaan vastaan, eli toisin sanoen sisarukset eivät myöskään ole koko aikaa toistensa kurkussa kiinni. Martijn onkin ansioitunut kouluratsastaja, joka on jo päässyt urallaan pitkälle, mutta tavoittelee yhä suurempia saavutuksia.

Martijnilla avioitui vuonna 2015 pitkäaikaisen tyttöystävänsä Bean kanssa. Pariskunnalla on kaksostytöt ja kotitalollaan iso puutarha, jota Bea vaalii huolella ja rakkaudella.

Ada ja Elise de Windt s. 2016

Identtisten kaksosten synnyttyä Martijn ja Bea päättivät yksissä tuumin tukea tyttöjen kasvua itsenäisiksi yksilöiksi sen sijaan, että olisivat nimenneet kaksoset lähes samanlaisilla nimillä ja pukeneet heidät samoihin asuihin, kuten usein koituu kaksosten kohtaloksi. Mutta kuinka ollakaan, heti kun Ada ja Elise olivat tarpeeksi vanhoja ilmaistakseen itse omat mielipiteensä, kävi ilmiselväksi, että kumpikin halusi pukeutua samalla tavalla kuin toinen ja tehdä samoja asioita kuin siskonsa. Nykyään tytöillä onkin lähes identtinen vaatekaappien sisältö, sama kampaus ja niin paljon yhteisiä maneereita ja tapoja, että tyttöjen vanhempienkin on hankala erottaa lapsia toisistaan. Ainakaan he eivät enää juttele keskenään pelkästään omalla kaksoskielellään, vaan myös hollanniksi.

Hevosalan perheeseen syntyneet tytöt ovat eläneet hevosten parissa koko ikänsä, ja kummallakin on oma kilpaponi. Tulevaisuus näyttää, mihin tytöt lopulta elämässään suuntaavat. Tuskin ainakaan kovin päinvastaisiin suuntiin, mikäli nykyhetkestä voi mitään päätellä.

Historiikki

Tulossa.